Matkani kolmeen muslimimaahan: Omaniin, Dubaihin ja Abu Dhabiin, sai minut miettimään pukeutumisen ristiriitaisuutta.
Hunnutettuja naisia ja kaapuun pukeutuneita miehiä. Se on tavallista muslimimaissa. Jotkut naiset peittävät jopa kasvonsa, vain silmät ovat näkyvissä.
Vaikka nämä maat eivät ole kaikkein tiukimpia turistien pukeutumisen suhteen, niissäkään ei voi pukeutua miten tahansa, heidän mielestään paljastavasti. Kadulla on hyvä kulkea niin, ettei pääntie ole liian avonainen.
Moskeijakäyntien aikana pitää peittää enemmän kuin ostoskeskuksissa. Pää pitää peittää niin, etteivät hiukset näy. Käsivarret pitää peittää ranteisiin saakka – 3/4-pituiset hihat eivät riitä. Pohjepituinen helma ei riitä, eivätkä sortsit ole riittävät pitkät. Nilkkapituus on ainut sopiva.
Tämän jouduin kokemaan omakohtaisesti, kun oppaamme oli sanonut pohjepituisen helman riittävän. Jouduin sitten Muscatin isossa moskeijassa verhoamaan sääreni virittämällä pään suojaksi ajatelleen huivin pareoksi. Onneksi se oli riittävän suuri. Pään suojaksi sain lainaksi oppaan ponchon. Siinä sitä oli muotitoimittajalla “tyyliä”.
Kun ajattelee näitä sääntöjä, tuntuu hämmentävältä, että itämaista tanssia esittävät vatsatanssijat saavat esiintyä lähes puolialastomana: rintojen peittona pikkuruiset kupit, keskivartalo paljaana, pitkässä, ohuessa hameosassa vyötärölle ulottuvia halkioita, jolloin tanssiessa reidet näkyvät.
Keskustelimme paikallisen kuljettajan kanssa. Hän kertoi, että aikoinaan tanssijoilla oli paljaana vain vatsan kohta, kaikki muu oli peitetty.
Vähintään mielenkiintoista.
Kaisa